Paljon on otsikoissa ollut Suomen byrokratia koskien yrittäjiä monilla eri aloilla. Kannamme kortemme kekoon omalta alaltamme, nimittäin korjaamo-/autoala.
Yrityksemme aloitti vuonna 2007. Silloin sääntelyä ei tunnettu kovinkaan paljon ja yrityksen sai perustaa ja toimia suhteellisen vapaasti, kunhan muisti maksaa verot ja muut lakisääteiset maksut ajallaan. Vuodet vierivät eteenpäin hyvin ilman hampaidenkiristystä. Tuli taantuma, josta selvisimme nipin napin. Tuli nousukausi joka mahdollisti uuden työvoiman palkkaamisen. Kaikki vaikutti hyvältä kunnes totuus iski päin naamaa.
Työntekijän palkkaaminen toi tullessaan läjän byrokratiaa ja velvollisuuksia. Nyt kun työntekijällä ei ole osaa yrityksen osakesalkusta, niin pakolliseksi tuli työterveyshuolto. Eihän siinä mitään, sellainen avattiin yksityiselle terveysasemalle ja maksoi kolminumeroisen summan. Tämän jälkeen alkoi tarkistusrumba työpaikalla.
Ensimmäisenä tietenkin työterveys-/ turvallisuustarkistus työpaikalla.
Työ terveys puolella tähän kului puolet työpäivästä, josta tietenkin koitui paljon kustannuksia. Laskettiin silmähuuhteet ja laastarit, tulosteltiin kansion verran käyttöohjeita spraypulloista ja muista kemikaaleista. Käytiin läpi toimintaohjeita ja ihmeteltiin pukukaappien puuttumista. No nyt on laastarit ojennuksessa ja pakollinen työterveyshuolto avattu.
Työturvallisuus puolella taas käytiin läpi työkaluja, nostureita. Tämä tarkistus tuli maksamaan taas useita satasia, lähemmäs tuhat euroa. Lähinnä uusien työkalujen oston seurauksena, koska vanhat eivät kaikki täyttäneet määräyksiä.
Seuraavana samana vuonna ovella kolkuttelivatkin jo ympäristöviranomaiset.
Nyt käytiin puolenpäivää taas läpi osittain samojakin asioita mitä aiemmin, mutta syynissä tarkemmin kemikaalit ja niiden varastoiminen. En sano, että näiden valvonta olisi huono asia, mutta jatkuva tarkistusrumba alkoi ottaa päähän. Ympäristöviranomaiset kuitenkin päästivät meidät pinteestä, jopa kiitellen hyvin hoidettua kierrättämistä ja tarkkaavaisuutta esimerkiksi öljyjen säilyttämisen kanssa.
Teemme paljon ilmastointihuoltoja ja korjauksia. Jo vuosia aiemmin ilmastointien huoltamisesta tuli luvanvaraista toimintaa ja taas byrokratia loistaa olemassaolollaan.
Jokainen ilmastointihuolto laitteisiin koskeva nimittäin joutuu kurssittamaan itsensä. Jälleen saa kaivaa lompakkoa useiden satasten verran, koska kurssit maksavat ja tukes muistaa vielä yhden henkilön diblomistakin laskuttaa 225€.
Kaiken näiden jälkeen tuli vielä kahden ketjun mihin kuulumme omat tarkistukset. Näissä käytiin läpi tasan samat asiat kun aikaisemmissakin ja firman toiminta seisoi jälleen muutaman päivän ja lompakkoa sai kaivaa esiin useampaan otteeseen, jotta julkisivu näyttäisi hyvältä.
Otimme asian esille koska vuosi on ollut järkyttävä näiden tarkistusten osalta, eikä vuosi ole edes vielä loppunut.
Tässä on vain varovainen pintaraapaisu kaikesta siitä mitä pieneltä korjaamoyritykseltä odotetaan nykypäivänä. Voin vain kuvitella kuljetusalan kaikkineen kymmenineen kortteineen ja koulutuksineen tai keittiö- ja ravintola-alan passeineen ja anniskelu lupineen. Lasku kaikenkaikkiaan tämän vuoden tarkistuksista on ollut meille viisinumeroinen, jos lasketaan uudet investoinnit, avatut palvelut, yrityksen kiinnioloaika ja työaika mikä on mennyt kaiken selvittämiseen.
Melkein väkisin mieleen tulee ajatus siitä, halutaanko suomeen yrittäjyyttä enää?
Jos oikeasti yrittäjyyttä haluttaisiin tukea, byrokratian lisääminen ei ole se oikea tie. Tottakai valvontaa pitää olla ettei ylilyöntejä satu, mutta asiat voi tehdä niin monella eri tapaa. Tästä ”käsi ojossa” tyylistä tulee lähinnä mieleen, onko julkinen sektori paisunut liian suureksi ja rahaa on kupattava joka käänteessä. Keksittävä uusia tarkistuksia ja velvollisuuksia mistä voidaan yrittäjää laskuttaa?
Veli todistaa väkevästi. Tästä maasta loppuu veronmaksajat, jollei EU:sta ja omista hallintohimmelin ruokkijoista päästä pikaisesti eroon.
Itse mietin palhaillaan sosiaalipummiksi ryhtymistä, yrittämistä on tullut jo tehtyä sen verran kauan, että on nähnyt helpot ja järkevät ajat ja nykyinen, koko ajan hullummaksi muuttuva turha ja suorastaan haitallinen säätely.
Onneksi ei ole velkaa ja taidan tosiaan lopettaa, ei ole mitään mieltä raataa niska limassa kun kaikki kallistuu byrokratian vuoksi eli minun palkkani kutistuu olemattomiin.